Parhaillaan valmistelemme päivähoitokysymystä. Miten sinä näet asian? Onko se tärkeää, että päivähoitopaikat ovat tarjolla yhteisesti koko seudulla vai onko parempi asioida vain omassa kunnassa? Ota kantaa!
Toinen tärkeä kysymys on se tulisiko seudullinen päivähoito osaksi seudullista sosiaali- ja terveystoimea vai pitäisikö pyrkiä siihen että seudullinen päivähoito tuotetaan seudullisessa opetuspalvelukeskuksessa? Ota kantaa!
Sosiaali- ja terveystoimen ammattilaiset haluavat pitää sen Mainiossa mutta sivistystoimi katsoo sen sopivan paremmin osaksi opetustoimea. Kumpaa painotamme enemmän, hoitoa ja huolenpitoa vai kasvatuksellista näkökulmaa? Kummassa organisaatiossa tämä voisi toteutua paremmin? Vai onko organisaatiolla välillä?
Lainsäädäntömielessä päivähoito on sosiaali- ja terveysalaa, ja STM ohjeistaa ja valvoo.
Joissakin tilanteissa kuntalaiselle olisi helpompi jos lapsen voisi viedä hoitoon sinne kuntaan missä käy työssä. Kuitenkin pitäisi huolehtia siitä että toisesta kunnasta hoitoon tulevat lapset eivät vie oman kunnan lapsen hoitopaikkaa kunnassa. Eli oman kunnan lapsilla tulisi säilyä ensisijainen oikeus saada kunnasta hoitopaikka.
Päivähoidossa kyllä mielestäni painotus tulisi olla hoidossa ja huolenpidossa. Lapset ovat mahdollisesti jo taaperoiästä asti pitkiäkin päiviä hoidossa ja heille tulisi ensisijaisesti tarjota hoivaa ja huolenpitoa ja varmistaa turvallinen lapsentahtinen huolenpito. Isommasta lapsesta puhuttaessa kasvatuksellinen näkökulma alkaa painottua sitten enemmän.
Hoiva ja huolenpito eivät tietenkään sulje pois kasvatuksellista otetta lapsen hoidossa.
1. Hyvä, että keskustelu mm.päivähoidosta on avattu.
2. Mielestäni hoitopaikan ensisijaisuus on siinä kunnassa, jossa perhe kirjoilla, mutta esim. jollakin kiintiöperiaatteella olisi tarjottavissa päivähoitopaikan mahdollisuus sinne, missä vanhemmat kiinteästi työskentelevät (mikäli tämä työpaikka on asuinkunnan ulkopuolella, mutta seutukunnassamme). Perustelen edellisiä joillakin käytännöllisillä seikoilla; päivähoito kotikunnassa turvaa lapsen luonnollista verkostoa ja kaveripiiriä kenties helpommin kuin, jos päivähoitoon ajetaan vanhempien työpaikkakunnalle. Mutta toisaalta esim. ns. kiireisillä vanhemmilla juuri nuo ajomatkat kodin ja toisella paikkakunnalla olevan päivähoidon välillä ovat oiva mahdollisuus “purkaa päivän tapahtumia” lapsen ja vanhemman välillä (jutustelua keskenään kummankaan vetäytymättä). Tämä on kovin tärkeää nykyperheessä.
3. Hiukan minua hämää kysymyksen asettelussa se, että ikään kuin hoiva ja huolenpito asetetaan kasvatuksen kanssa kilpasille. Havaintojeni mukaan päivähoidon henkilökunta tekee näitä kaikkia kolmea samanaikaisesti. Mutta jos tämän kysymyksen vastauksista etsitään vinkkejä siihen, kumpaan päivähoidon tulisi hallinnollisesti asettua; sosiaali-terveyteen vai koulu- ja sivistystoimeen, niin kannatan jälkimmäistä. Perusteluni nousevat siitä, miten asia on nähty valtakunnassamme suurissa kaupungeissa ja maailmalla; paine ja pyrkimys kouluopetuksen aloittamiseen jo kuusivuotiaana ei ole uusi. Se mielestäni kielii koulu ja sivistystoimen mahdollisesta laajentumistarpeesta lähivuosina myös täällä Savossa. Jos tämä trendi toteutuu, kuvittelisin, että päivähoidon arvostus ja taloudellinen panostus turvattaisiin paremmin koulu- ja sivistystoimen alla (sillä sosiaali- ja terveyden eurotarpeet ovat niin mittavia, että jääkö lapsemme jalkoihin!). Jos päivähoito olisi koulu- ja sivistystoimen alla, en pelkää, että hoiva- ja huolenpito syrjäytyisi tietotaitojen muserruksessa. Kyllä ammatti-ihmisemme tietävät, mitä painottaa taaperoiden hoidossa, ja millaiset jutut ovat tärkeitä myöhemmin!